|
. 
Maanantai 06.02.06
Mun äitil onkii vapaapäivä tänään. Mut ei se
mua paljo lohduta kyl. Äiti istuu koneella ja väsää mun sivujen kuvia. Ei siis oo mun kaa kuiteskaan. Eikä
ees päästä mua koneelle jutskaa mun kamujen kans, höh. Ja ulkonaki on taas ihan ältsin kylmä, mä en voi mennä sinnekään.
Hohhoijaa kun joskus on kummallista tämä elämä. Mä oon tässä yrittäny keksii jotain mielen piristykseksi, mutta pikkasen
on nyt ideat loppu. Ei hotisita leikkii noil leikkihiiruloillakaan ja oikeita ei voi kytiksiä kun kerta on niin kylmä.
No, mitäs tässä sitten muuta, painun saunan lauteille koisimaan, siell on ainaski rauhallista ja lämmintä.
Perjantai 03.02.06
No voi hitsin hitsi. Voi hitsin hitsin hitsi!
Äiti on ihan allapäin jostain jutskasta. Mä oon yrittäny kysellä, ett mikä sulla on, mutta se vaan selittää, etten mä
muka ymmärrä kun ne on ihmisten juttuja. Miten niin en muka ymmärrä? Mähän ymmärrän ihan kaikkee! No selitti
se sen verran, että sitä ottaa päähän kun yks sen kiva juttukaveri netissä ei oo enää siellä. Että se lähti ihan turhaan
veke, vaikka kaikki sano, että sen tarttee olla siellä. Mä sit ajattelin, että jaa semmonenko sua painaa. Okei,
en mä sit tajuukaan ihan kaikkee. Onhan äitillä mut! Jutskais sit vaiks mun kaa vaan. Mut oon mä äitiä kyl
halinu hirveesti tänään. Pakko sitä on joteskin piristää. Kun tekis tota suikalelihaakin taas mieli.
Mut asiasta toiseen, kyl on ollu kylmä taas tänään!
Äiti kun avas mulle oven mun henki meinas ihan mennä räkspoks! Emmä siel ulkona sit kauaa viihtyny. Paitsi sitte
kun äiti laitto oven kiinni, mä halusin taas heti ulos. Ja sit kun ovi oli auki, en viittinykään mennä. Ja äiti
mulle selittämään, että päätä nyt, mä palelen. Sit äiti kuiteski meni ulos ja taas loi lumet veke, kun sitä oli tullu
lisää ja sen aikaa mäkin olin ulkona äitin kans. Mut en ees viittiny hypätä tolpalleni, menin heti äitin perässä sisälle.
Ei tuolla viitti nyt hiiruloitakaan kytätä, kai nekin tajuu pysyy koloissaan näin kylmällä.
Keskiviikko 01.02.06
Vitsit. Mä sain taas vaihteeks hiirulon tos
toissailtana. Mä viihdyin äitin mielestä ihmeellisen kauan ulkona ja se tuli vähän väliä kattoo mua, ett mitä mä teen
ja se ihmetteli kun pysyin koko ajan paikallani ja tuijotin vaan naapurin pihalle. Sit se vielä alko huutelee mulle,
ett mitä mä tuijotan. Mä vaan vilkasin sitä vihasesti, että oo ny hiljaa, eksä nää, ett tuol naapurin puolella yks hiirulo
kuljeksii.
Onneks äiti sit meni sisälle, koska mun kärsivällinen
odottelu palkittiin. Se tollo hiiri tuli mun pihalle! Hihi. Ei se kyl kamalan paljo nähny mun pihasta ku
mä sen nappasin. Mahto sitä ottaa päähän. Sit mä toin sen tosi ylpeenä sisälle ja äiti sano, että tota se vähä
oli ounastellukin. Se hiiri ei sit enää yrittäny mihkään, oli pikkasen niinku kaput. Äiti tapansa mukaan mua kehumaan
ja viemään sen saaliin. Mut en mä niin hirveesti nyt hermostunnu. Kun äitillä on nälkä niin on nälkä, eihän sille
mitään voi. Ja kaiken lisäks mä sain extra-annoksen suikalelihaa, joten ihan suosiolla äiti sai sen hiirulon vetästä
napaansa.
Eli vielä niitä siimahäntiä löytyy, jotka ei usko
vanhempiaan ja viisaampiaan, ettei tänne kande tulla. Tosin mä oon sitä mieltä, ettei tartte varottaa ollenkaan, mä
kyllä jaksan saalistaa vaiks kuinka monta!
Tiistai 24.01.06
Siis jo oli aikaki noitten pakkasten hellittää!
Mä en kertakaikkiaan oo voinu olla ulkona, kun siel on ollu niin kylmä. Ja se taas on ihan mälsää. Ja onneks äiti
vihdoinkin tajus luoda mulle polun tonne mun raapimistolpalle. Mä en oo voinu senkään takia paljo ulkona olla, ku lunta
on ihan älyttömästi ja ensteks pitää uida siin lumessa, ett edes pääsis lähelle tolppaa. Ja jos jotenkin sinne asti
pääsee, niin sit ei voi hypätä tolpan päälle ku siin on 20 senttii lunta. Mut nyt äiti siis hoiti hommansa ja mä heti
ryysin mun tolpan luo ja raavin sitä oikeen kunnolla! Ai että teki hyvää.
Sit mua ahistaa ton äitin ylityöt. Se tulee
paljo myöhemmin kotiin ja mä joudun palloilee tääl yksinäni, pah. Sit ku se tulee, niin kai mul nyt on asiaa!
Ja äiti vaan selittää jotain kultapojasta ja äitin kullasta ja omasta pojasta ja vaiks mistä. Olenhan mä tietty ihana,
se nyt on sanomattakin selvää. Tulis sit kotiin mun luo, kun kerta oon kultapoika. Mut äiti väittää, että sillä
on nyt kamalan kiire ja se ei pääse kotiin ajoissa, mut onneks se kestää enää vaan ens viikon. Siis pitääks mun vielä
olla tääl pimeessä ens viikollakin yksin!? Kummallinen juttu toi työ. Onneks mul ei oo tollasii ylitöitä. Tai
on mulla melkeen työ, joka joskus voi vetää överiks. Toi hiiruloitten bongailu. Äiti taas sanoo, ett se on mulle
harrastus, joka vie multa suurimman osan mun ajasta. No okei, mulla on sitten kiva harrastus!
Perjantai 13.01.06
Ihmiset aina sanoo, ett perjantai ja 13. päivä on
onnettomuuksien päivä. Taitaa pitää paikkansa mun kohdalla. Tänään mulle tuli päivällä ihan yhtäkkii huono olo.
Vähän mä ihmettelin, mut sit ei voinu mitään, puklat tuli. Ja en kerenny menee mihkään, siihen ne tuli olkkarin matolle.
Haisi ihan älyttömän pahalle! No, en mä sitä jääny siihen haistelee, menin kattelee ikkunasta ja oottelin äitiä töistä.
Sit kun äiti tuli, mä tietty juoksin sitä vastaan
ja aloin kertoo, ett mult on tullu puklat. Ei se mitään tajunnu. Selitti vaan, että hei kultapoika, nyt äiti tuli
ja on viikonloppu ja äiti on sun kans taas päivälläkin. Joo joo, mut kuuliksä et mult tuli puklat? Sit äiti meni
olkkariin ja hahhaa, melkeen astu sen puklan päälle. No johan tajus! Ei äiti ollu vihanen, sano vaan, että voi
ressu, onko sulla ollu paha olo. No mitäs luulisit hei. Jos puklat on lattialla, eiköhän se tarkota sitä, että
on ollu paha olo. Voi karvatassu, kun toi äiti ei aina oo mukana näis jutuis. No sit äiti alko heti siivoomaan
sitä. Ihan hyvä, emmä olis enää jaksanu sitä hajuu.
Heti kun äiti oli putsannu sen, mä aloin vonkaa suikalelihaa.
Ja ihme ja kumma! Sitä tuli heti. Se oli jopa muistanu ottaa pakkasesta sulamaan. Nami. Nyt kun isi viel
tulis kotiin, että mä voisin kertoo sillekin, että mä puklasin. Se ainaski ymmärtää heti. Niikerta.
Perjantai 30.12.05
Mä sain akvaarion!!! Äiti sano, että mä oon
kuulemma pitkin kissafoorumeita valitellu, että pukki kans ei tuonu mitään mitä mä toivoin. Sitte se oli tänään menny
ostaa mulle uudenvuodenlahjaks akvaarion. Juupa juu, akvaario, niinpä niin. Mulle kävi vähä samalla tavalla ku
mun kamulle Leevikollille. Tää akvaario ei oo mikään aito. Pah. Se on semmonen sähköllä käyvä, missä kalat
pyörii samaan suuntaan koko ajan. Ja vauhti on semmosta etanan luokkaa. Kiinnostaa ihan hirveesti juu. Äiti
niin innossaan tuli töistä ja selitti, että kato nyt Reeti mitä äiti on ostanu. Ja mä kun olisin halunnu suikalelihaa!
Sitä ei kyl saanu.
Mut tässä kuvia, miltä se näyttää. Mä otin yhen
kuvan salamalla ja toisen ilman salamaa.
Siis eiks ookki aika kaamee. Ja mun pitäis tosta
tykätä. Hitsi, kun en ole päässy kavereille kertomaan, kun kissafoorumi on joteskin jumissa ja sinne ei pääse.
Mutta heti kun pääsee, mä kyl kerron, että tämmöstä meikäläiselle tarjotaan!
Mutta asiasta toiseen, se on sitten taas vuosi
mennyt. Ja nyt mun tarttee paljastaa mun ainut heikkous. Mä pelkään ihan kamalasti raketteja. Huomenna niitä
taas kuulemma paukutellaan. Oon kyl jo tänäänki kuullu parit. Mä en voi sille mitään, vaikka tämmönen mestarisaalistaja
ja kova kolli oonkin, että raketit on ihan kamalan pelottavia. Huomisilta menee meikäläisellä sitten taas sohvan takana.
Toivottavasti mun maine ei nyt mee.
Mä toivotan joka tapauksessa kaikille mun kavereille
oikein kivaa uutta vuotta. Saattaa olla, että nää mun kirjotukset vähä harventuu, kun tulee tuolla foorumilla mouruttuu
noitten kavereitten kans, niin ei kerkee aina tänne sit kirjottelee. Kyl mä täällä käyn joka päivä kattomassa, jos joku
on mulle viestiä laittanu ja vastaan kyllä niihin. Ja tietysti, jos mulle jotain kivaa sattuu, niin tartteehan mun sit
kuiteski siitä kertoa. Esmerkiks jos jää hiirulo tassuihin, hih.
Elikäs kuullaan taas kun on jotain kerrottavaa.
Maanantai 26.12.05
Nonni. Taas se joulu sit vierähti. Aatonaattona äiti koristeli kuusen. No,
mua ei tippaakaan kiinnosta koko puu, joten ei siitä sen enempää. Sit meil oli aatonaattona äitin kummityttö perheineen
kylässä. Ja se niitten tyttö leikki taas kaikilla mun leluilla. Se veti kaikki tuolt mun leluhyllystä lattialle
ja mun piti ihan mennä kattoo ett hei mitä tää oikeen on? Sit mä otin yhen mun hiiren ja aloin leikkii sen kans.
Mä menin ihan sekasin siitä ja kun kierähdin lattialla ympäri, mun kynnet otti sen pikkutytön jalkoihin. Se vähä pelästy.
Mut en mä tahalteen ja kyl se sit myöhemmin jutskas mun kans taas.
Myöhemmin illalla sit äiti ja isi otti kinkun uunista. Aahh, että se tuoksu sit hyvältä! Mä
vonkasin sitä koko ajan ja sainkin aika paljo. Mut en niin paljo ku oisin halunnu, kun äiti rupes jotaan selittämään,
että ei mulle saa antaa liikaa, ettei mee maha sekasin. Miten niin sekasin? Ihan paikallaan se on, höh.
No sitten aattona tulikin pukki. Tai ei se tullu, ne lahjat vaan tuli sen kuusen alle. Mut ei
se pukki tuonu mulle mitään, mitä mä toivoin! Ei taaskaan hiiriterraariota, ei akvaariota saati sitten hiiren kolosta
pelästyttämiskonetta. Huhhuijaa, ei se pukki taida olla ihan ajan tasalla.
No mut sain mä kuiteskin yhen ihanan leikkihiiren, sen mä äkkäsin heti sielt lahjojen joukosta. Siin
ei ollu semmosta joulupaperii, se oli vaan muovipussissa, niin mä sain sen ihan leikiten sieltä ulos. Sit mä sain tyynyn
ja semmosen apinan. Sen nimeks tuli Kaaleppi. Emmä siit välittäny, mut äiti tykkäs siitä hirveesti. Sit
mä sain semmosen ihme pömpelin. Emmä tiä mikä se oikeen on, mut sen sisälle voi kyl mennä maate ja leikkimään hiirulon
kanssa. Sain mä sit paljon kissanruokiakin. Ja nyt mun täytyy myöntää, että vähä mua hävettää. Sais kyl
hävettää äitiäki. Mä nimittäin sain naapurin Papultakin joululahjan, semmosen Shebapurkin. Enkä mä ostanu sille
mitään! Tai siis äiti ei ostanu, mähän en pääse yksin kauppaan. Mut ois sen nyt pitäny tajuta. Kiitos kovasti
Papulle!
Että semmonen joulu tällä kertaa. Olen kyllä harkinnut jo ens joulua ja kirjottamista sille pukille.
Mun täytyy ilmeisesti kirjoittaa vähä käskevämpään tyyliin, jotta se tajuis tuoda mitä mä haluun. Ei näköjään ole mennyt
mun toiveet tajuntaan sillä. Mutta ihan hyvä näinkin. Sainhan mä kuiteskin sitten muita lahjoja.
Lauantai 24.12.05
.  Oikein oikein ihanaa joulua kaikille mun kavereille!
Keskiviikko 21.12.05
Kamala sentäs kun äitillä on kiire. Se taas ei kerkee mun kaa olemaan olleskaan.
Se vaan siivoo ja touhuu. Mä en ole edes vielä päässy paketoimaan, kun ei kerta äitikään oo ehtiny. Äiti kyl sano
mulle, että joulupukki toi jo isin paketit tänne ja me joudutaan ne paketoimaan kun se jäbä ei kuulemma ehi ite. Hahhaa!
Mähän sanoin, ettei se voi kaikkee kerkee yhden illan aikana viemään, niin tietty ei kerkee paketoimaankaan. Mä oonki
tällanen fiksu kissa. Kuten jo kaikki ovat tietty huomanneetkin.
Mutta kyl mua jo vähä jänskättää, että mitä se pukki tuo mulle. Äiti ei sanonu, että se ois tuonu mun lahjoja
paketoitavaks. Kerkeekse ne sitten paketoimaan? Kumma juttu jos kerkee mun mut ei isin. Tietty se vähä vaati
enempi tota paketoimistaitoo noi akvaariot ja hiiren kolosta pelästyttämiskoneet. Äiti ei varmaan pystyis siihen.
Tai ainaski mä luulen niin.
Toivottavasti tää tohina on kohta ohi ja voidaan alkaa viettä joulua. Mun tarttee sit kertoo, mitä
pukki toi mulle. Mä vielä mainitsen, että olen ollut erittäin kiltti poika. Niikerta.
Tiistai 13.12.05
Eipä oo kovin jouluista säätä täällä. Mitenköhän se pukki pääsee tulemaan, jos ei aatokskaan
tuu lunta? Mut luulis silläkin jo olevan jotain muitakin kulkuvälineitä ku porot. Pah, sanon minä. Mä en
kyl usko tohon, että ne porot muka menis niin lujaa ku väitetään. Miksei sit kaikki käyttäis niitä? Nää on taas
näitä juttuja, mitä mä en jaksa hirveesti aatella, menee mun aivojen kapasiteetti ihan hukkaan.
Tää on nyt vaan sit tätä odottelua. Meinaan, että tuleeks jouluna se hiiriterraario ja kaikki muut
mitä mä oon toivonu. Viime viikonloppu oli kyl ihan kiva vaikken mä mitään hiiriä nähnykään. Lauantaina isi kävi
Tampereella, tai niin äiti sano, mä en kyl tiedä mikä se Tampere on. Sit me vaan oltiin ja sunnuntaina mä taas sain
kauheesti halauksia, kun äiti ja isi vuoronperään mua pussaili ja silitteli. Mä sit kans joteskin menin silleen lukkoon
siitä, että aloin kans kauheesti kehräämään ja halin ihan älyttömästi äitiä ja isiä. Mut oli se kuiteski kivaa.
Onneks hiirulot ei silloin nähny mua. Ne viel ois voinu luulla, etten mä oo mikään mestarisaalistaja. Ja sehän
nyt ei tosiaankaan pidä paikkaansa.
Sit mä oon vaan yrittäny tuol pihalla kattella, ett tuleeks joku kylään, mut ei oo tullu. Ja oon tietty
syöny ja leikkiny ja nukkunu äitin viekussa. Hih, viime yönä mun piti herättää äiti, kun se oli niin leveelti sängyssä,
etten mä meinannu mahtuu. Mun tartti sanoo vähä kovempaa sille, että se heräs ja siirty ja anto sit mulle tilaa siin
tyynyn vieressä. No, mä sit vähä taas kehräsin kiitokseksi.
Nyt mä meen taas ulos kattelee, toivottavasti joku siimahäntä tulis käymään. Ei kai niillä nyt sentään
ole joulukiireitä?
Lauantai 03.12.05
Kirje Joulupukille:
Rakas Joulupukki. Mä en oo ihan varma, että muistitko viime vuonna tallentaa sen mun kirjeen sinne
'maailman paras poikakisu' -kansioon, joten kirjoitan nyt sitten uudestaan. Ja sitäpaitsi toiveet on pikkasen tässä
vuoden aikana muuttunut.
Siis mä tahon sen hiiriterraarion. Mä en saanu sitä viime vuonna vaiks pyysin, joten joudun toistamaan toiveeni.
Onkos Joulupukki vähän huonomuistinen vai huono lukemaan vai mikä on, kun ei sitä terraariota ilmestynny? Ymmärtäähän
sen tietty kun tota ikää on kertyny kuulemma pikkasen reilunpuoleisesti.
Ja sitten mä haluun akvaarion. Tää oli ihan uus toive. Olen nääs päättänyt alkaa harrastamaan
kalastusta. Ja tota vettä ei oo ihan lähellä niin luonnollinen valinta on siis akvaario.
Haluan myös hiiriplaystationin. Kai sä osaat väsätä mulle sellasen? Tai ne sun tonttuapulaiset?
Ja oma minibaari ois kans kiva. Siis sellanen, missä olis kaikkia hyviä naksuja ja älyttömästi suikalelihaa.
Ja mä vaan osaisin avata sen. Kun sieltä ottaa jotain, niin heti tulee takas sama määrä. Nam.
Kyllä ens vuodelle pitäis kalenterikin saada. Sellanen tyttökissakalenteri vois miellyttää silmää.
Sitten olis yks hyvä jutska, semmonen hiiren kolosta pelästyttämiskone. Kun noi hiirulot tuolla pihalla
ei meinaa aina tulla esille. Helpottais meikäläisen hommia.
Sit mä haluun sen uuden DVD:n, Kadonneen hiiren metsästys. Kuluis joulunpyhät mukavasti sitä katsellessa.
Aika kiva ois kans miukumaukukaraokelaite. Mulla kun on tunnetusti hyvä ääni, niin pääsis harjoittelemaan
oikeen kunnolla.
Ja jos haluut, niin voit sä niitä leikkihiiriäkin tuoda, niin saa äiti ja isikin leikkiä.
Enkä mä sitten muuta tarttekaan, tossa ne tärkeimmät. Eihän ollu paljon? Mä olen ollu ihan älyttömän
kiltti, kysy vaiks mun äitiltä. Se aina sanoo, että mä oon hyvä poika. Nyt sitten vaan odottelemaan jouluaattoa!
Eikä sun tartte tätä tallentaa, mä lupaan kirjottaa ens vuonna taas uudestaan.
Lauantai 26.11.05
HAHHAA! Mä olin eilen taas kuulemma hyvä poika. Justjoo. Mut mun äiti ei ollu hyvä tyttö.
No, mä olin kaikessa rauhassa tossa sohvan selkänojalla kattelemassa ikkunasta ulos. Ovi oli raollaan,
että mä sain kuljeksia miten halusin sisään ja ulos. No sitten mä yhtäkkiä näin sen päästäisen siel pihalla! Lähdin
salamana ulos, tulin viiden sekunnin päästä sisälle ja juoksin taas suoraan makkariin. Äiti näki tän ja tietty se taas
tuli mun perässä ja kysy, että miks sä tänne tolleen juoksit, ethän sä voinu tossa ajassa saada mitään elukkaa. Hah,
ja vai en voinu! Äiti jo melkeen oli menossa veke, mut sit se näki, että mun suusta pilkotti häntä. Ja taas se
repi mut eteiseen. No, mullahan oli tää pikkiriikkinen päästäinen, jonka kans aloin sit leikkimään. Se halus olla
niinku trapetsitaiteilija, jol ei oo verkkoa. Mä tassulla avitin sitä huimiin lentoihin ja pyörähdyksiin. Sit se juoksi
mun mahan alle. Ja mä melkeen luulin kadottaneeni sen. Se kun oli niin hitsin pieni, kropan pituus ei ollu edes
tulitikkuaskin kokoinen, sanoi äiti. Mä tsiigailin ympäriinsä, mut ei vaan sitä näkyny. Mut sit se liikahti mun
mahan alla ja mä äkkäsin sen! Sit taas vähä leikittiin. Mut sit se jostain syystä ei halunnu enää lentää eikä
juosta, jäi vaan lattialle. Mä kuljetin sen sitten keittiöön. Äiti tietenkin seuraili mua ja taas kehui mestarisaalistajaks
ja silitteli mua. Niinpä niin. Sitten mut taas kopattiin syliin ja ängettiin makkariin ja ovi kiinni.
Tällä kertaa kun äiti päästi mut veke ja mä tiesin, että se oli taas vieny mun saalin, niin mä olin siis
tosi vihanen! Mä huusin äitille ihan kauheella äänellä ja haukuin sen ihan pataluhaks! Hitsi, ikinä mä en saa
pitää mitään! Ihan tyhmää!!!
Mä juoksin tuhatta ja sataa ulos ja heti takas sisään, vedin eteisen maton rullalle, mourusin, juoksin mökkiini,
sitten pihalle ja taas takas eteiseen. Ja sätin äitiä koko ajan. Ja äiti vaan naureskeli! Sit se heitti
mulle jotain palloo. Voi tsiisös sentäs! Paljonks mua nyt pallot kiinnostaa, kun tuoretta lihaa oli äsken tassuissa!
No, rauhotuin mä sit lopulta ja äiti anto mulle lohdutukseks suikalelihaa, niin sit mä taas aloin tykkää
äitistä ja päätin unohtaa, että se oli ollu aika ikävä ihminen.
Tänään äiti sit sekos. Oli tullu lunta yön aikana ja kun se avas verhot, se oli ihan täpinöissään.
Lunta, Reeti kato, on tullu lunta! Joo joo, näenhän minä. Äiti avas heti mulle oven ja sanoi, että mene kattomaan,
siellä on lunta. Kuulin sen jo, ei tartte hokee koko ajan samaa asiaa! Ja sitä paitsi, ei se tuntunu tassuissa
yhtään kivalta. Menis itte paljain jaloin kokeilemaan.
Nyt täällä sitten sekoillaan ja äiti miettii lisää kynttilöiden paikkoja ja toivoo jo, että tulis pimee,
jolloin se voi laittaa ulos lyhtyihin kynttilöitä. Ne kun kuulemma on niin kauniita katsella. Ja kukakohan täällä
on pimee..... hohhoijaa.
Perjantai 18.11.05
Mun äiti on tyhmä. Siis ihan tyhmä. Se ei päästä mua ulos vaiks on jo ihan valosaaki
ja kun kerta se on kotona, niin se vois päästää mut ulos. Mut ei vaan päästä. Ja syynä on joku tyhmä juttu, että
ulkona on kylmä ja sit sitä alkaa paleltaa ku ovi on auki. Pah! Panis vaatetta päälle sit. Mun turkit kyl
riittää.
Ja kohta se taas lähtee johkii. Sit mä en ainaskaan pääse ulos. On tää sit kummallista.
No, jos se kerta meinaa lähtee johkii kauppoihin, niin sitten saa kyllä tuoda mulle kans jotain. Niinku hyvitykseks
täst vangitsemisesta. Vaikka sen hiiriterraarion. Tai akvaarion. Jos meinaan joulupukki taas tänä vuonna
pihtaa, eikä tuokaan niitä, niin äiti vois etukäteen jo ostaa ne mulle. Ei sit tartte joulupukin laskee rahojaan, ett
riittääks mulle kans. Vaikka mä oon kyl kuullu, ett on sillä rahaa. No jos kerta koko maailmalle vie lahjoja, niin pakkohan
se on olla! Mä oon kyl vähä miettiny tota lahjajuttuu, siis kun kerta kaikille kerkee yhtenä iltana viemään. Vau,
mä haluisin olla kans niin nopee! Vitsit, sais hiirulot kyytiä hihhii. Vaiks saahan ne jo muutenkin. Mitenköhän
sen pukin juttusille oikeen pääsis kyselemään tätä asiaa. Mä en oo kyl koko jäbää edes nähny. Kuullu vaan.
Jostain se vaan on ne paketit aina tohon kuusen alle tuonu.
Ei, emmä jaksa nyt miettii. Täs on tärkeellisempääkin tekemistä. Niinku huutaa ja pyytää ulos.
Jos vaikka onnais. MÄÄÄYYY!
Sunnuntai 13.11.05
Me ollaan vietetty tänään sit isänpäivää. Äiti keitti mun isille hyvät aamukahvit ja
sit äiti otti mut syliin ja me yhdessä kannettiin ja annettiin mun isinpäivälahja. Äiti kävi sen ostamassa, kun mä en
kuulemma vieläkään saa mennä yksin kauppaan. No mut mä sit sanoin äitille, et osta sä vaan sitten. Mä päätin tänä
vuonna ostaa isille semmosen palikkapelin, jonka nimi on Huojuva torni. Hih, se oli aika kiva. Isi kiitteli mua
kauheesti lahjasta ja sit ne alko äitin kans yhdessä pelaamaan sitä. Siinä ensteks rakennetaan semmonen torni ja sit
ruvetaan siirtämään palikoita ylemmäs ja kuka sit kaataa sen tornin on hävinny. Mä menin kans mukaan rakentelemaan ja
se torni melkeen kaatu kun mä vähä tökkäsin sitä. Mut äiti sit hävis kuiteskin ne pelit. Isi oli tietty onnellinen
ja mä olin kans. Tietysti me tän huushollin miehet osataan tommoset rakennusjutskat. Meil oli ihan kivaa kun me
kaikki yhdessä sitä tornii rakenneltiin. Ja mä olin tyytyväinen kun isi tykkäs mun lahjasta.
Tiistai 08.11.05
Onpas ollut tylsä viikon alku. Mitään ei tapahdu tuolla pihalla. Onkohan ne hiirulot
joteskin pelästyny nyt ihan oikeesti meikäläistä? Ihme juttu. Minä kun olen niin mukava.
No, lauantaina mun ei onneks sit tarttenukaan olla kauan yksin, äiti ja isi tuli sielt syömästä jo ennen
kymmentä. Mutta ei näköjään mun takia vaan niil oli kiire kattoo Big Brotheria. Höh, sanon minä taas.
Mutta oli kiva kuiteskin, että ne tuli jo silloin kotiin, mä nimittäin pääsin sit vielä uloskin.
Äiti höpöttää jotain taas, että kohta on joulu, ei mee Reeti kauaa kun on joulu. Just joo. Tarkottaaks
se sit taas sitä, että äiti laittaa mulle sen punasen pömpelin päähän ja ottaa musta kuvia? Yäk. En haluu.
Ihan tyhmää. Mutta jos se tarkottaa sitä, että saa alkaa toivomaan joululahjoja, niin se on ihan ookoo. Mä haluun
siis sen hiiriterraarion. Kun kerta en viime jouluna saanu. Eli nyt olis sitten aika. Tai ainaskin akvaarion.
Ja sit se täytyy laittaa sellaseen paikkaan, että mä voin helposti kalastaa sieltä. Ja paljo tietty kaloja sinne.
Jeps, tää on hyvä homma, mun täytyy näköjään tosissaan alkaa miettii sitä joulupukin kirjettä.
Lauantai 05.11.05
Mä en ala mitään, en siis yhtään mitään! Mut meinataan jättää tänään ihan yksin taas
tänne illaks. Äiti ja isi lähtee johkii syömään. Ja mä tiedän, että sit ne taas syö niin kauan ja mä palloilen täällä
itekseni. Ne ei kummiskaan ees jätä tota ovee auki, että pääsis jahtaamaan hiiruloita. Höh. Ja mä en tajuu
sitäkään, että miks mennä syömään muualle, kun kerta just ne kävi kaupassa ja toi paljo ruokaa tonne jääkaappiin. Että
niinku vois sitä syödä kotonaki. Aivan siis epistä. Mä en siis todellakaan taida ikinä oppii tajuumaan noita ihmisiä.
Niillä on kummallinen toi ajatusten kulku. Miksei ne voi olla yhtä fiksuja ku kissat?
Eikä tää elo ole tässä pariin viikkoon muutenkaan ollu mitään tassuilla tanssimista. Yhtä ainutta
hiirtä ei oo pihalle eksyny. Ja just nyt kun ois lauantai, niin mut teljetään sisälle. Yleensä nimittäin näin
viikonloppuisin ne hiiret pitää niitä juustobileitään ja on mahis, että joku niistä lähtee tarpomaan mun pihalle. Enkä
siis pääse tarkastamaan tätä tilannetta. Mä kyl sanon pari valittua sanaa, jos mä tosta ikkunasta illalla nään hiirulon
juoksevan pihan poikki! Enkä mä oo vastaanottamassa! Eiks se ole vähä epäkohteliastakin jos tulee vieraita ja
niille ei sitten mennä sanomaan tassupäivää? Kamala edes ajatella tommosta, huh.
Sunnuntai 30.10.05
Että sillä tavalla! Meille kun tulee vieraita, niin meikäläinen läntätään makkariin
ja ovi kiinni! PAH, sanon minä.
Ovikello soi ja äiti meni avaamaan ja siellä oli mun entisen hoitotätin poika Vernerin kanssa. Siis
Verneri on koiruli. Ne oli matkalla kattoo mun hoitotätii ja poikkes vaan pikasesti meillä. Ja mut siis ängettiin
makkariin kun ne meni tonne takapihalle. Olisin mä voinu tulla kattoo Verneriä! Oonhan mä ennenki sen kans ollu
tos hoitotätin pihalla. No Verneri tietty juoksenteli koko pihan läpi ja katteli sinne hoitotätin entiselle pihalle.
Sit se nosti jalkaa mun kuuseen! Siis kaameeta! Sit se kävi kaikki mun lempparipaikat haistelemassa läpi.
No ei ne sit kauaa ollu kun ne lähti ja mä kuulin tonne makkariin, kun etupihalla oli kauhee haukunta.
Yhden meidän naapurinsedän koirat oli kans pihalla ja meinas tulla tappelu. Hihhii, Verneri kävi päälle ku yleinen syyttäjä.
Oisinpa ollu näkemässä. Mutta enhän minä, kun mut kerta oli teljetty, hmph. Sit kun ne oli menny, mä pääsin jopa
vankilastani pois. Juoksin kauheeta vauhtii takapihalle. Että siellä sitten haisi koira! Mun piti kans tsekata
koko mun reviiri ja haistella Vernerin jättämiä hajuja. Toivottavasti ne yön aikana on lähteny jo veke. Mutta
olis se kuitseki kiva ollu nähdä Verneri pitkästä aikaa.
Sunnuntai 23.10.05
HAHHAA! Suuri saalistaja pääsi taas iskemään! Siimahännät oli ilmeisesti eilen pitäny
juustoviinipirskeet, koska yks taas eksy mun pihalle. Eipä päässy enää pois.
Toin illalla kauheeta vauhtii hiirulon sisälle ja juoksin makkariin. Äiti taas huomas mitä mulla oli
suussa ja tuli hakee mut eteiseen. Se hiirulo yritti päästä karkuun, mutta eihän se tietty päässy. Hih, mä pidin
sitä hännästä kiinni ja se yritti lähtee juoksee. Mutta mun tassussa on niin paljo voimaa, ettei se rimpuilu auttanu.
Vähän mä sit sitä heittelinkin ja futasin sen kans, mut tää yksilö lopetti aika nopeesti leikkimisen mun kans. En sit
tiedä, miks se silleen suuttu.....
Äiti ja isi kehu mua kauheesti. Sanoivat, että mä oon hyvä saalistaja. Mä olin tosi ylpee ja
kehräsin ihan älyttömästi. Äiti silitteli ja mä olin onnessani. No, äiti sen mun saaliin sit taas otti, mut mä
en nytkään suuttunu sille. Juoksin vaan kauheeta vauhtii takas pihalle. Ja vähän ajan päästä tulin tuhatta ja
sataa sisälle häntä pystyssä. Isi ja äiti naureskeli mulle, että onpas pojassa nyt virtaa. No niin olikin!
Mä olin viel ihan täpinöissäni siit hiirestä. Varsinkin kun mua niin kehuttiin. Kai mun täytyy yrittää tuoda enempi
niitä kotiin, kun se kerran on niin hianoo.
Keskiviikko 19.10.05
Eilen oli yks aika jänskä juttu. Mä olin tapani mukaan pihalla ja sitten mä näin ku Papulle tuli kylään
koira! Ja se koiruli näki mut kans siinä aidan vieressä ja sit se rupi hirveesti haukkumaan. Se luuli saavansa
mut kiinni, mut kerrankin olin onnellinen kun oli toi verkkoaita. Hih, sit mä vaan kattelin sitä kaula pitkällä ja sitä
otti päähän kun se ei päässy mun pihalle. Äitikin tuli kattoo, mikä meteli oikein on ja sit se koiruli näki mun äitin
ja sit se haukku sillekin. Äiti vaan sano sille, että hei, kukas sä oot. No mä taas aattelin, että eksä ny nää
että se on koira! Pitäis ny äitinkin tajuta kun se kerran haukku, ettei se ainskaan oo kissa. Tai hiiri.
Höh. Mut sit ne meni sisään ja mäkin tulin sit sisälle. Papua ei kyl näkyny.
No tänään sitten meikäläinen taas unohdettiin kokonaan. Äiti oli jossain kampaajalla ja tuli vast
myöhään kotiin. Ja minä istua tökötän täällä ittekseni. Vähänks mul oli asiaa äitille kun se tuli kotiin.
Ja kaiken lisäks se oli taas unohtanu ottaa pakkasesta mun suikalelihapussin, niin mä en edes saanu sitäkään ennenku vast
parin tunnin päästä, ku se oli sulanu! Siis epistä! Mä en hyväksy tällasta. Olis äitinki pikkusen aika alkaa
miettii, mikä on tärkeintä täs elämässä. Sehän olen tietty minä!
Perjantai 14.10.05
Siis ihan ihme juttu! Äsken mä olin pihalla ja yhtäkkii tuli ihan karmee pyörremyrsky! Äiti
kyl väitti, ettei se ollu pyörremyrsky, mut mun mielestä oli. Siis tuuli ihan älyttömästi ja kamalat kasat lehtiä lenteli
ympäri ämpäri ihan holtittomasti. Mun tukkakin meni ihan sekasin. Vähän aikaa mä kattelin niitten lehtien touhuja,
mut sit mä tulin sisälle, kun mun hianot karvat alko menee ihan samalla tavalla kun ne lehdet. Piti niinku tulla sisälle
laittaa ne ojennukseen takas. Selitin sit tätä jutskaa äitille ja se vaan taas naureskeli. Mä en oikeen aina tajuu
tota äitii, kun se aina nauraa mun jutuille. Ja mä puhun ihan vakavissani!
Nyt on sitten viikko kulunut, kun viimeksi siimahäntä on pihalleni eksynyt. Oliskohan tänä viikonloppuna
yhtä hyvä flaksi ja sais taas jotain pientä puuhastelua. En panis hanttiin yhtään. Mut ne hiirulot on tietty kokouksessaan
nyt taas päättäny, että tätä kautta ei kuljeta. Kunnes ne taas intoutuu pitämään pirskeet ja juovat jotain juustoviiniä
liikaa ja sitten ne lyö vetoa, että kuka uskaltaa lähtee oikasemaan mun pihan poikki. Hahhaa, ne valehtelee nuoremmille
hiiruloille ettei tääl oo mitään vaaraa, ja nää sit ottaa sen vedon vastaan ja mukamas kamalan fiksuina tulee tänne.
No, eipä siinä sitten enää tartte vetoa maksaa. Se on jämpti näin.
Lauantai 08.10.05
Tsuppiduppideijaa! Pääsipä päästäinen hengestään. Voi vitsit, oli taas äsken kivaa! Äiti
istui koneella ja meikäpoika tuli sisälle ja sanoin kyllä äitille, että mul on saalis. Se vaan istua tököttää.
Sit se kuuli ihme vinkunaa ja katteli olkkariin päin, mut ei nähny mitään. Ja jatkoi koneen tuijotusta. Sit mä
sanoin vähä kovempaa, ett HEI mul on saalis. Sitten äiti tuli kattoo ja huomas kans, ett mul on päästäinen.
Äiti oli onnessaan mun puolesta, selitteli, että voi juku, ootsä saanu saaliin. Onkse kiva, onko. Päästäinen oli
ihan virkeenä ja lähti juoksee eteiseen, minä ja äiti tietty perässä. Mä vähä heittelin sitä siimahäntää, mut se pääsi
karkuun eteisen kaapin taa. No sitten mulle tuli hätä. Onneks äiti oli mukana, se siirsi sitä kaappia, ett mä
mahuin kans sinne. Mut se ötökkä oli menny sen kaapin alle ihan takimmaiseen reunaan ja se oli niin pieni tila, etten
mä mahtunu. Mut ihme ja kumma, äiti haki harjan ja sen varrella se ajo sen ötökän ulos sieltä. Äiti oli tosi kiva!
No sitten taas juostiin ja heiteltiin. Sit se pääs kylppäriin! Ei kuule auta, mä tuun perässä.
Sieltä se sitten taas lähti juoksee eteiseen. Mua alko jo vähä kyllästyttää sen meno. Se oli niin pienikin, että
aattelin suosiolla antaa sen äitille, kun se yleensäkin syö kaikki mun saaliit. Sit se siimahäntä jatko matkaansa olkkariin
ja suoraan takaovelle! Äiti jo mulle selitti, että kohta se pääsee karkuun, jos et ota. Mä sit lähin taas jahtaa
sitä ja uloshan se pääsi. Ei huolta, minä perässä. Siellä sitten juostiin, se yritti mennä voikukan lehden alle
piiloon, mut mä äkkäsin sen. Taas annoin sille vähän tassua. Sit se alko jo hidastaa vauhtia. Äiti sano
mulle, että nyt tapat sen jo, ettei se kärsi enempää. Mua ei oikeestaan hotsittanu koko elukka enää. Vähän sitä
vielä heittelin ja se sit yhtäkkiä hävis multa. No äiti tuli mun kans hakee sitä ja äiti sen sitten ruohon seasta löysikin.
Jee! Taas heittelin sitä ja otin koppeja, mut se oli jo aika rento ja sit mä kokonaan kyllästyin ja jätin sen siihen
missä se oli ja hyppäsin pöydälle kattelemaan.
Äiti sitten kävi kattoo, miten se voi ja se oli kuulemma vielä jotenkuten hengissä, joten äiti sitten joutui
sen lopullisesti saalistamaan. Sit se vei sen taas, mut nyt mua ei harmittanu. Mutta oli mulla mukavaa kun saalistettiin
äitin kans. Hauskaa lauantai-illan puhdetta :)
Perjantai 07.10.05
Ihanaa kun on perjantai! Äiti tuli aikasemmin kotiin ja mä siis taas pääsin aikasemmin
ulos. Äsken mä kävin tos aidalla huutelemassa Papua, mut ei se tainnu kuulla. Äitikin tuli kattoo, mitä mä metelöin
ja sit se alko selittää, että Papulla on ovi kiinni, ei se nyt tuu ulos. Tyhmää. Mä oon muutenki
kyl ollu aika puheliaalla päällä, äiti jo meinas hermostuu, höh. Kai sitä nyt jutella saa? Minkä mä sille voin,
ettei kukaan puhu mun kans niin paljo ku mä haluisin. On siis pakko jutella itekseen.
Mut muuten on kivaa, mä sain jo munuaistaki. Se oli taas pitkäst aikaa hyvää, mut kyl mä nyt kuiteskin
haluun tänään suikalelihaa kans. Se on jämpti se juttu. Isi kun vielä tulis kotiin, että pääsisin leikkii sen
kans, niin sitten olis kaikki täydellistä.
Tiistai 04.10.05
LEPPOISAA ELÄINTENPÄIVÄÄ KAIKILLE MUN KAVEREILLE!
Mä sainkii semmosii hyviä naksuja ja sit extra-annoksen suikalelihaa, naminami :) Äiti aina muistaa
mua eläintenpäivänä ja en mä yhtään epäillykkää, etteikö nytkin muistais. Varsinkin toi suikalelihajuttu oli best täs
kohtaa.
Sunnuntai 02.10.05
Että semmosta. Eihän mua mihkään tupareihin otettu mukaan. Äiti vielä oikeen kysymään
naapurintätiltä, että mikä on Papun lempparisyömistä, että voi sitten viedä sille. Ja höh sanon minä. No ne meni
sitten sinne ja tietysti äiti tuli tohon aidan viereen moikkaa mua. Mä olin niinku että hei mä haluun kans tulla!
Menin maukumaan aidan viereen. Must oli tyhmää kattoo äitiä sillä puolella. Papua ei näkyny, mutta äiti oli pitäny
sitä sylissäki. Naapurintätikin oli sanonu äitille, että sen ois pitäny ottaa mut kans mukaan. Fiksu ihminen.
Onneks ne ei ollu siellä kauaa ja sitten kun ne tuli takas, äiti kerto hyvän jutun! Hahhaa, Papu oli
raapassu äitiä! Siitäs sait, kun et ottanu mua mukaan! Äiti oli silitelly Papua kun se makoili sängyllä ja ensteks
se oli ollu ihan ok. Sitten se yhtäkkiä oli iskeny kynnet äidin ranteeseen ja sähissy kamalasti! Hihhii, hahhaa
ja hohhoo! Siis se on kova likka se Papu. Kandee munkin varmaan vähä varoo sitä. Se näköjään käyttää
niitä kynsiään aika ahkerasti. Naapurintäti oli kertonu äitille, että se on kova likka sähisemään ja raapimaan.
Sitten kun äiti tuli kotiin, se heti anto mun haistella sen kättä ja sano että haiseeko Papu. No kait
mä nyt haistan, että haisee se Papu. Kyl äitikin on joskus sitten vähä tyhmä. Sitten äiti mua kauheesti silitteli,
niin mä annoin anteeks, ettei se ottanu mua mukaan. Ois meinaan voinu tulla vielä tappelu. Mutta olis sitten parempi
olla vimonen kerta, kun mennään muita kissoja kattomaan. Tästä ei saa tulla tapa.
Lauantai 01.10.05
Tällasta tää kissan elämä on aina välillä. Eli tylsää. Mitään ihmeellistä ei ole tälläkään viikolla
tapahtunu. Paitsi, että mut on jätetty parina päivänä tänne yksin norkoomaan, kun äiti ja isi on jossain luuhaamassa.
Saa odottaa ja odottaa, että milloinkas sitä mahdollisesti joku tulis kotiin muakin kattomaan. Hmph. On ne kyl
sitten saanu kuulla mun mielipiteeni tästä asiasta. Niikerta.
Nyt on aurinkoinen ilma ja mä vaan kattelen tuol pihalla maailman menoa. Äsken oli kauhee meteli taas.
Äiti ja isi hyökkäs ulos, mutta mä olin ihan rauhassa rappusilla. Sit ne hokas, että puissa harakat jotain tappeli.
Oli kauhee rääkynä. Naapurin täti sanoi, että Papukin oli pöydän päällä tsiigaamassa mitä ne huus. Siel puissa
oli joku kummallinen iso lintu, isi näki, että siinä on jotain punasta, mut ei se tuntenu mikä lintu se oli. Sit se
lähti veke ja harakatkin hiljeni. Ilmeisesti ne ei hyväksyny sitä lintua niitten oksilla ja siks ne huus ku ois henkee
viety. Ookoo juttu sinänsä, en mäkään hyväksy mun pihalla ketään vierailijoita. En myöskän harakoita, eli pysykää
vaan siellä puussa, jos henkikulta on teille kallis.
Nii, ja äsken naapurintäti sano äitille, että sillä on tuparit. Pyysi meitäkin käymään. Tarkottiks
se sitä, että mäkin pääsen? Hei, kukaan ei poistu täältä jos mä en pääse! Mä haluun nähä Papun! Tahtoo tahtoo!
Kummiskaan mua ei mihkään koskaan oteta mukaan..... Mä voisin vaiks viedä Papulle jotain tuparilahjaks. Mitäköhän
mä veisin? Voin mä ottaa tost kipost vaiks kaks naksuu mukaan. Ei kai sitä nyt enempää... niinku toinen
sille ja toinen mulle. Mä en oo koskaan ennen ollu tupareissa, joten en oikeen tiedä, paljonko sitä veis.
Ja tuskin pääsen nytkään, kyl mä tiedän, äiti ja isi menee tietty kahdestaan ja mä vaan kattelen sitten
tossa aidan vieressä, kun ne siellä jutskaa Papun kans..... voi kissanviikset sentäs!
Perjantai 23.09.05
Hah! Pientä jännitystä tänään äitin elämään. Mä olin tietty ulkona ja äiti sisällä, kun se kuuli
karmeeta kissan rääkynää, sellasta, kun kollit huutaa ja tappelee. No se kauhistui, että olinko minä päässy pihalta
tai oliko joku muu kissa päässy mun pihalle vai mikä oli. Äiti lähti karmeeta vauhtii tulee pihalle. Ja mitä se
näkikään! Aidan vieressä Papu huus täysillä! Ja minä vaan ihan kiltisti hiivin sitä kohti aatellen, että mitä
sä mesoot. Äiti tuli sitten pihalle ja sano mulle, että mitäs se Papu huutelee. Mistä minä tiedän! Sit Papu
lähti rappusille siitä aidan vierestä ja naapurin täti alko juttelee äitin kans. Minä sitten siinä aidan vieressä kattelin
sitä Papuu siel rappusilla, mut ei se tullu takas. Sit naapurin täti toi sen taas aidan viereen, mutta heti kun se irrotti
Papun, se juoksi takas rappusille.
Siis mä en todellakaan tajuu enää noita naisia ollenkaan. Ensteks ei puhuta mitään ja sitten huudetaan
ihan älyttömästi. Ja sit ei kuitenkaan olla mun kans. Mun täytyy kyl sanoo, että mä ainaski käyttäydyin kuin herrasmies,
en alkanu huutaa takas. Käänsin sitten selkäni kokonaan Papulle ja olin vaa äitin kaa, se on mun ykkösnainen.
Sillä on vaan yks puute, mutta eihän se sille mitään voi, että on syntyny ihmiseks eikä kissaks.
Tiistai 20.09.05
Että semmosta. Eipä ole mainittavimpia tapahtunut. Mitä nyt sain olla melkeen
koko viime lauantain yksin, höh. Äiti ja isi meni johkii uuteen kauppakeskukseen ostamaan synttärilahjaa sille, joka
meillä oli edellisenä lauantaina kylässä. Sit ne vaan pyörähti kotona ja lähti sen luokse kylään. Ja tulivat vasta
yöllä takas! Oli vähä sanomista mulla. Kummallista touhua. Olis ostanu aikasemmin ja antanu lahjan silloin
kun se oli meillä, ei ois heti tarvinnu mennä sen luo. Mulle ei tietty ostettu mitään. Että tosiaankin semmosta.
No äsken äiti oli mun kans pihalla ja sit se huomas Papun kans omalla pihallaan. Papu istu ihan coolina
rappusilla ja tuijotti mua. Se sanokin mulle jotain, mut mua ei kiinnostanu. Äiti oikeen nosti mut syliin aidan
viereen ja höpötti jotain, että kato nyt, Papu on tossa. Luulikse etten mä nähny vai? Kyl mä näin, mutta mä päätin
nyt esittää vaikeesti tavoiteltavaa. Oppiihan tyttö sitten, että näin makeeta kollia ei noin vaan hyljeksitä, kyllä
sitä ottajia olis. Jos meinaan vaan pääsisin tältä pihalta veke. Äiti yritti vielä ja Papu herkeämättä tuijotti,
mutta en vaan alkanu jutskaa sen kans. Sit äiti sano mulle, että höh, nyt kun olis seuraa, ei kelpaa. Emmä viittiny
sanoo, että oishan se loppujen lopuksi ihan kiva jutella naapurin tytön kans, mä esitin vaan kovista. Ehkä sitten joskus...
Tiistai 13.09.05
Nyt ei sitten taas olekaan mitään mainittavampaa tapahtunut. Äiti vaan meinaa tulla
kipeeks. Se niiskuttaa ja yskii ja huokailee. Henkilökohtaisesti mua ei haittais vaiks äiti tuliskin kipeeks,
silloinhan se olis mun kans kotona koko päivän! Jos siis tulee niin kipeeks, ettei pääse töihin. Mutta kun mä
kerta oon ihana ja kiltti ja fiksu ja kaikkee, niin en kait mä kuiteskaan sit saa semmosta toivoo äitille. Vaikka olishan
se kiva, että mun kans oltais päivälläkin. Pääsisin nääs ulos :)
Katotaan nyt sitten. Huomiseks lupasivat myrskyä. Se onki jännää! Kun menee ulos, niin
turkki menee silleen kummasti, kun tuulee. Se heiluu niinku sen tuulen mukana. Mä en kyl oikeesti hirveesti myrskystä
tykkää, silloin ei oo niin kiva olla ulkona. Eli ei kiitos myrskyä, tahtoo ulos!
Sunnuntai 11.09.05
Hohhoijakkaa! Kummallisia noi ihmiset. Meille siis tuli se yksi äitin ja isin kaveri kylään
lauantaina. Ihan kiva. Se hieroki mua silleen ihanasti koko kropasta. Tuntu tosi hyvältä. Mutta on
noi naiset sitten kamalia puhumaan! Ne höpötti koko yön! Isi tajus mennä nukkumaan, mut ei nää kaks.
Ne jakso pälpättää aamuun asti!
Tämähän aiheutti sen, etten mä oikeen tienny, missä mä nukun. Mäkin sain sitten olla vaiks kuin pitkään
ulkona, mutta en mäkään jaksa siellä koko yötä olla. Tulin sit sisään ja lopulta ovikin laitettiin kiinni.
Sitten ihmettelin, pitäiskö mennä isin viereen, mutta kun mua häiritsi, kun äiti ei tullu kans. Olin sitten sohvalla
äitin vieressä. Ja sitten taas sen meidän vieraan vieressä. Ja ne vaan pöpöttää. Aamu valkeni. Pöpötys
jatkui. Isi heräs ja tuli hölmistyneenä kattoo, ett ettekste oo ollenkaan nukkunu? Nää vaan naureskeli, että on
niin paljon juttuja, kun eivät oo pitkään aikaan saaneet asioita puida. Höh, sanon minä.
Isi teki sitten kaikille aamiaista. Sitten jo äitiä ja vierastakin alko nukuttaa pikkasen ja ne torkahteli
sohvilla. Mutta minä poika se jo taas viettelin ulkona aikaa, oli niin kaunis auringonpaistekin. Illalla sitten
kaikki mentiin taas omaan sänkyyn.
Perjantai 09.09.05
Mä vähä hermostuin eilen. No kun mä olin ulkona ja sit äiti tuli huutelee mua sisälle. Kello
oli jo melkeen puol 12 yöllä, joten mä aattelin sit ihan suosiolla tulla sisään, vaiks olikin aivan ihanan lämmin ilta.
Lähdin siis tolppani päältä ja jäin oottamaan, että äiti laittaa ovet kiinni ja verhot eteen. Sen jälkeen mä aina saan
iltapalaa. Ja sain nytkin, ei siinä mitään. No, sitten äiti sanoi, että mennään tutumaan. Ok, niinhän me
aina. Mutta sitten isi pani tietsikan auki ja alko kattoo jotain Big Brotheria ja äiti meni sen viereen kattomaan.
Haloo! Eiks meidän pitäny mennä nukkumaan? Ne vaan istua tököttää siinä, eikä kuuntele mua. No sit mä hermostuin.
Vedin mun lelut leluhyllyltä pitkin poikin ja hain semmosen pallon, mist tulee hirvee meteli, kun sen kans leikkii.
Sillä mä sit futasin pitkin kämppää ja äiti mulle sanomaan, etten mukamas saa pitää meteliä siihen aikaan. Ja samaan
aikaan tietsikka pauhas! Onks tää niinku tasa-arvoo vai? Sit mä spurttasin hiiruloitten kans ja taas pallon kans
ja sit vedin täysillä sohvalle ja oikeen iskin kynnet siihen! Sit äiti luovutti, se sano isille, että menee mun kans
maate. Hahhaa!
Ensteks äiti keräs mun lelut kaikki takas omille paikoilleen ja sit me mentiin sänkyyn. Vähä mä ihmettelin
kun isi ei heti tullu mukaan, mut ei se haitannu, kun mä menin äitin viereen ja kehräsin hirveesti ja äiti piti mua hyvänä,
rapsutteli ja silitteli ja pussaili. Siihen mä sitten taas ihanasti nukahdin ja aloin kuorsaa. Ainaskin äiti väitti
aamulla niin. Mä en ihan usko, tietäis vaan miten se ite kuorsaa. Mutta siis niinku tän tarinan opetus oli se,
että kun kerran sanotaan jotain, se myös heti tehdään, tai sitten mä voin saada hepulin. Yleensä mun hepulit tuottaa toivotun
lopputuloksen :) Siis mulle.
Torstai 08.09.05
Siis sikamakee juttu! Naapurintäti sanoi tänään mun äitille, että Papu oli yks ilta ollu pitkään ulkona
ja tsiigaillu mua sielt omalta pihalta! Mut ei se mulle kyl mitään puhunu. Miten mä en hokannu sitä?! Se
oli tietty silloin kun mul oli hiirijahti käynnissä. Silloin ei naisetkaan saa mun päätä kääntymään, kun hiirulo on tähtäimessä.
Jos mä oisin vaan huomannu sen tyttelin, niin kyl mä oisin menny vähä lähempää tuttavuutta tekemään.
Ja kaiken lisäks! Tänään Papu vihdoinkin antoi kuulua ittestään. Jeeeee! Se kirjotti mulle
tonne vieraskirjaan. No niinhän se on, mitä mä vähä oon tässä uumoillukin, että se on niin ujo likka, ettei tietty uskalla
tällasen komeen uroksen kans heti tehdä tuttavuutta. Mun täytyy nyt alkaa hoitaa tät mun turkkii oikeen extrahienoks,
että sen silmät suorastaan sokaistuu ja sit mun tarttee räpsytellä näil mun hienoil sänkykamarisilmillä silleen vienosti,
että se suorastaan alkaa kuolaa mun perään.
Mut se kuulemma vähä pelkää, kun mä juttelen niin paljon ja kovaa. Mutta kun mull on asiaa!
Ja jos äiti ja isi ei heti kuule mua, mä paan desibelit täysille ja sit mä karjun tuol pihalla ja se voi tietty kuulostaa
aika hurjalta. Mut emmä likkoja kohtaan oo hurja. Mä voisin vaiks hoitaa Papun turkkia silleen hellästi nuolemalla
:)
Voi että elämä on taas ihanaa!
Sunnuntai 04.09.05
Lallallaa!!! Suuri metsästäjä pääsi taas hommiin! Mä sainkii eilen hiirulon! Vitsit, mä
olin illalla tietty ulkona, kun oli jo pimeetä. Kytikselin siellä ihan hievahtamatta ja sitten sitä rapinaa alko kuulumaan.
Tää hiiri ei vissiin ollu kuullu sitä, että tän pihan kautta ei kandee oikaista. Hah, mä nappasin sen, ennen kuin se
kerkes sanoo sanan juusto. Ja eiku tuomaan sitä sitten sisälle. Juoksin kovaa, enkä sanonu mitään, menin vaan
makkariin. Äiti hokas, että mul oli hiiri suussa ja sitten se tuli taas perässä. Sai mut kammettua veke sängyn
alta ja toi eteiseen. Sit mä tiputin sen hiiren ja se oli vielä ihan elossa! Hih, äiti juoksi äkkiä olkkariin
ja hiiri yritti juoksennella johkii piiloon eteisessä. Eipä onnannu, joutui taas mun suuhun.
Sit äiti tuli taas eteiseen ja yritti vissiin jotenkin saada pelastettua sitä hiirtä, kun houkutteli mua
irrottamaan otteeni. Hah, älä unta nää! No, irrotin mä sit pikkasen ja se tyhmä hiiri juoksi mun mahan alle!
Luulikse niinku olevansa piilossa vai? Takaisin suuhunhan se joutui. Sit äiti haki kameran, että se voi laittaa
näille mun sivuille kuvan. Se oli hyvä juttu se! Näkee kaveritkin miten hyvä mä oon.
No, lähdin sitten kuljettelee sitä mun saalista olkkariin. Ja äiti perässä jatkuvasti, höh.
Ja taas mua yritettiin saada irrottaa ote. Sit ihan vahingossa, kun mun piti vaan korjata saalisotettani, se hiirulo
tipahti! Eikä lähteny enää juoksee. Äiti otti mut syliin ja mä jouduin sit korkeelta kattoo mun hianoo saalista
ja äiti silitteli ja kehui mua taas hyväks pojaks. Justjoo. Arvatkaas mitä sitten tapahtui? No, vanhan
tavan mukaan jouduin makkariin ja kun sieltä pääsin, oli äiti ja isi syöny sen! Ei korvaakaan mulle jätetty! Sama
vanha juttu siis. Painuin takas pihalle, mutta ei enää näkyny kyläilijöitä. Mut oon mä hyvä! Tässä kuva
mun saaliista :)
. 
Torstai 01.09.05
Mä vähä hämmästyin eilen. Äiti ensinnäkään ei tullu suoraan kotiin, vaan sain siis odotella
täällä yksinäni yliaikaa, kun äiti oli ostoksilla. Sit kun se tuli kotiin, sill oli semmonen kummallinen muovinen jutska.
Se oli aika iso ja siinä oli sinisiä kuvioita, äiti sano, että ne on merihevosia ja simpukoita ja semmosia. Anteeks
siis mitä ne on? Emmä taas tajuu. Mut kuiteski, sit äiti soitti isille ja käski sen tuoda suihkuverhon renkaita.
Mitä nekin sit on. No, isi toi ja sit ne meni kylppäriin ja veti sen suuren muovisen silleen, että se jäi roikkumaan.
Mä katoin niinku ett anteeks nyt, mikä tää on?! Se haisikin ihan kummalle. Ei meil oo ennen tollasta tos ollu.
Sit isi meni saunaan ja se huuteli sielt kylppäristä, että nyt ei vesi roisku olleskaan niin paljo, kun
on se verho. Jaha. Vai sitäks varten se olikin. Musta se oli ihan outo systeemi. Mun oli sit myöhemmin
viel pakko mennä kattoo sitä juttulaitetta. Siinä se oli. Ei lähteny mihkään. Ja hais yhä edelleen kummalle.
Noo, oonhan mä nähny oudompiakin juttuja, mitä äiti ja isi on hommannu, että eihän tää nyt sit niin ihmeellistä
ole. Ihmiset on tommosii. Ostaa kaikennäköstä hölmöä, mut mä vaan en saa sitä hiiriterraariota. Hohhoijaa.
.
Tiistai 30.08.05
Siis mä en ala! Jos tää syksy on nyt tällasta, mä en kertakaikkiaan ala! No, tänään
on ollu vähä parempi ílma, mut muuten on ollu aika tylsää. Tuulee ja on märkää eikä mitkään hiirulot eikä linnut
liiku ja mul ei oo mitään tekemistä. Ei mua huvita juosta tuolla ulkona leikkihiiren tai pallon perässä, mitä äiti yrittää.
Se on ihan tyhmää. Mä saan ne kummiskin aina kiinni ja ei niistä saa minkäänlaista paistin makua, höh. Eilenkin
olin pimeellä ulkona ja mitään ei tapahtunu. Kummallista. Kyl mun pihalle saa tulla hei! Mä oon ihan valmiina
vastaanottamaan vaiks kenet. Niinku mehukkaan hiirulon tai kyllä se talitinttikin käy. Miksei myös rotta.
Vaiks äiti ei yhtään tykkää niistä. Silti se syö ne aina multa vaikkei tykkääkään. Emmä mitään saa koskaan pitää.
Siinä mielessä on vähä outoo, kun mä saalistan ruokaa, en ite koskaan saa. Mä en tajuu miks äiti ja isi aina syö kaikki.
Niil on kuiteski semmonen jääkaappi, mistä ne aina hakee syötävää, tartteeks nyt munkin ruuat syödä. On tää ihmeellistä
tää elämä. Mut onneks on piisannu vielä suikalelihaa, ei ole kuiteskaan asiat ihan hullusti.
No, enpä jaarittele tässä enempää, painun taas pihalle kytikselle. Onneks mulle on luotu tämmönen
kärsivällinen luonne!
.
Keskiviikko 24.08.05
Onks noilla oravilla joku uus extreme-laji niinku 'kuka uskaltaa mennä Reetin pihalle'?
Meinaan vaan ku eilen yks orava taas yritti. Tai ainaski melkein. Se hyppeli tossa kuusen oksilla. Valitettavasti
se kuusi on mun aitojen ulkopuolella. Kai se oli sen sunnuntaisen oravan joku sukulainen, kun kerta ei se sit kummiskaan
tullu. Äiti taas huomas kun mä tuijotin ylös hievahtamatta ja tietty sen piti änkee ittensä ulos. Sit äitikin
hiffas sen oravan ja alko mulle selittää jotain, että älä poika tuijottele ja haaveile taas oravapaistista. Just joo.
Enhän minä, en.
No, jos ei oravaa, niin käy ne hiirulot ja linnutkin. Mutta nyt on sitten taas rauhallisempaa, vietän
vaan muuten aikaani tuolla ulkona ja samalla olen tarkkana, jos jotain mukavaa sattuisi. Papuakaan ei ole taas näkyny,
vaikka sen ihmiset viikonloppuna rakensi hienon terassinkin. Se ei vaan ole tullut ulos. Olen mä vähä yrittäny
sitä huudellakin. Mutta se vaan jaksaa esittää vaikeesti tavoiteltavaa. Kummallisia noi naiset. No, antaa
ajan kulua, jonakin päivänä se ei kertakaikkiaan enää jaksa vastustaa mun suurta viehätysvoimaani ja sit se tulee juttelee
mun kans. Mä oon varma siitä.
.
Sunnuntai 21.08.05
Orava! Mä sainkii oravan, lallallaa! Siis sikahieno juttu, täs onki ollu saalistuksen
puutetta. Siis tää tyhmä orava änkes ittensä mun pihalle. Mun pihalle kun ei tulla ilman seuraamuksia. No,
se yritti päästä karkuun, mutta sorry vaan, ei onnistu. Sit se alko jotain vikisee ja isi kuuli sen ja tietty ne äitin
kaa tuli ulos ja esti mua etten mä saanu vietyy sitä sisälle. Äiti yritti saada mut tiputtaa sen, mut en luovuttanu!
Sit isi haki sumuttimen ja höh, sumutti mun naamaan vettä, jolloin mun oli pakko päästää irti se karvahäntä. Siin ei
kyl sit enää ollu mitään eloa, joten ei yrittäny enää karkuun. Ja tietty se multa taas vietiin.
Lohdutukseks sain kuiteskii munuaista, noh, menköön nyt tän kerran sitten. Mutta voi veljet, että
oli taas kivaa. Tervetuloa vaan vaikka koko sen oravan sukulaiset, minä oon täällä valmiina oottamassa!
.
Perjantai 19.08.05
Jahas, se on sitten taas viikonloppu. Lupasivat aurinkoista, eli ulkoilupuoli on hallinnassa.
Mutta en sitten tiedä, onko metsästys hallinnassa. Tai, siis onhan tietty mulla, mutta jos ei tule ketään, ketä metsästää.
On ollut nyt hieman hiljaista sillä rintamalla. Liekö sitten se syynä, että olen hiukka levoton. En oikein tiedä
mitä haluaisin. Tai ainaskin äiti väittää niin. Mua ei nyt oikein kiinnosta mikään. Tänäänkin äiti tuli
mun kans ulos ja yritti leikkii vaikka mitä saalistusta ja piilosta ja vaikka mitä, mutta ei mua kiinnostanu. Sitten
äiti tuhahti mulle, että ensteks mä huudan ja huudan ja sitten kun saisin seuraa, sen kun vaan olla möllötän. Anteeksi
nyt vaan, en voi asialle mitään. Mutta ilmeisesti mun täytyy jotenkin ryhdistäytyä, koska äiti taas alko kattoo mua
sillä silmällä, että onko mussa jotain vikaa. Eli jos äiti päätyy siihen tulokseen, että on, se on auto- ja lekurikeikka.
Hui kauheeta! Sitä nyt en toivois edes hiiruloille!
Täytyy siis yrittää näyttää pirteetä naamaa ja kehrätä silleen ihanasti, niin äiti unohtaa moiset ajatukset.
Mutta sattu mulle myöhemmin päivällä yks kiva jutska kans. Naapurintäti toi taas Papun tohon aidan
viereen ja mä menin tietty heti kans siihen. Me haisteltiin Papun kans toisiamme! Jee! Se uskals nyt olla
paljo kauemmin siinä mun kans naamat vastakkain. Se oli tosi kivaa! Voi kun se tulis taas pian uudestaan ja uskaltais
jäädä kans. Olis niin kiva saada siitä kaveri. Onks toi niinku likkojen tapa esittää saavuttamatonta, vai miks
se aina niin nopeesti menee sisälle. Ja niin komee ku mä oon! Tätä täytyy miettiä...
.
Torstai 18.08.05
Äiti sanoi, että nyt alkaa olla silleen valmista näitten sivujen kanssa, että ehkä jo vois jollekulle kertookin.
Paljon on kuiteski viel tekemistäkin. Äiti on kyl vähän epäilevä, kun se ei meinannu tänään päästä editoimaan ja sitten
on jo aika paljon käyttäny mun sivutilasta. Että niinku riittääkö tää mulle. Kandee kyl kattoo tarkkaan, ei sitä
tiedä, kuinka paljon mulle tulee juttuja kerrottavaksi. Mutta me päätettiin nyt ainaski vähä aikaa olla täällä, voidaanhan
me sitten palata takas mun vanhoille sivuille, ei ne mihkään katoa - kai.
Sitäpaitsi meil on puutarhahommia tänään. Äiti lupas olla mun apuna, kun toi ruoho on taas kasvanu
sen mielestä ihan älyttömästi ja mä en siis kertakaikkiaan voi ajaa sitä, kun se kone pitää niin kamalaa meteliä! Kyllähän
mä muuten ajaisin sen. Mut mä meen kyl siks aikaa sisälle. Mut sen jälkeen mä sit taas voin tulla tekee muita hommia.
Eli eiku pihalle!
|
